Eilistä
sekavaa oloa on vaikea kuvailla. Niin se on ollut jokaisen lukukauden
lopussa, kun ensin on ajatukset solmussa raapinut kokoon kymmeniä
sivuja analyysitehtäviä ja opintopäiväkirjoja eri kursseille, yön
pimeinä tunteina lukenut vielä kerran muistiinpanoja läpi ja
viikkojen edetessä kiihtyvään tahtiin panikoinut milloin mistäkin
tulevasta deadlinesta, ja sitten viimeisten palautusten ja tenttien
jälkeen vieläkin parin aamun verran herää ahdistukseen kun jotain
koulujuttuja pitäisi muka tehdä. No onko sitten mitään parempaa
kuin “ai hitto mähän oon lomalla” -tajuamiset ja vielä perään
hurja revelaatio siitä, että herätyskello ei edes ole ollut
soimassa!
Tänään
suuntaan taas kohti kotia. Vaikka kotipuolessa on tullut käytyä nyt
syksyllä paljon useammin kuin vaikka ennen voimistelun lopettamista,
on kolmen viikon Singsby-loma jotain ihan muuta kuin viikonlopun
pyrähdys tai jopa torstai-sunnuntaikeikat. Ei töitä, ei koulua, ei
valmennusta, vapaa-ajan lukemista (!), televisio (!), koira (<3),
takkatuli, luminen ja jotenkin äärettömältä tuntuva peltomaisema
takapihalla, very cool pikkusisko, kotiruuat... and the list goes on.
 |
| Viimetalvinen jääkarhu. Mulla ei edes ole yhtään oikeaa kuvaa tältä talvelta omalla tietokoneella, mikä on sinänsä vähän kurjaa, koska Helsinki on mun mielestä kauneimmillaan lumisena. |
Näkee
taas ihmisiä joiden kanssa on ihan eri jutut kuin täällä
Helsingissä. Oma vanha koulu ja naapurit, muut ihmiset jotka on
matkustaneet maailmalta kotiin jouluksi... Jotenkin täällä “kaiken
keskellä” (nojoo) kaipaa kaikista eniten sitä että se turha
sälä, kaikki ne miljoonat bussit ja ratikat, kolmesataa
Aleksanterinkadun H&M:ää, Stockalla parveilevat hullut
elitistit ja Aleksandrian tulostusjonon taunot ja sekopäät on
hetkeksi pois tieltä, ja tilalla on taas vähän aikaa sellaisia
kysymyksiä kuin “mitäs sulle kuuluu?"
Ja vastaushan on että oikeasti todella hyvää. Vaikka stressaajaluonteelle hektinen kaupunki, joukkoliikenteen käsiin räjäyttänyt lumimyräkkä ja joululahjasesonki ei ehkä ole optimaalisimpia asioita, niin jotenkin nämä ansaitulta tuntuvat loman alut vie aina askeleen lähemmäs sitä että joskus osaisi vaan antaa asioiden järjestyä, kun ne sen aina väkisinkin tekee.
 |
| Hauskinta joulua. |
