maanantai 19. joulukuuta 2011

"Ja mä kelaan että kaikki / taitaa olla kohdallaan"

On mahtavaa herätä kotoa, kun muut ovat lähteneet jo töihin ja kouluun, ja talossa on hiljaista koiran vikisevää unihaukkua lukuun ottamatta. Syödä hitaasti ja huolellisesti aamupalaa ja naputella samalla pari sivua kirjallisuusesseetä, ja puolenpäivän aikaan saada vieraita, jotka piikittelevät onnellista hymyä ja silitysraudan kanssa heilumista.

Smöykky eli kaikkien koirien kingi

 Läpätilässynlääessee Muumipappa ja meri -romaanista lähti käyntiin sujuvammin kuin Lada pakkasella. Tiiliseinä pään edestä katosi johonkin, ja kai se pään seinään hakkaaminenkin täytyy sitten lopettaa. Mikä nyt oikein on kun ei yhtään nypi?


Tove Janssonin kuvitusta

 Miksi kynttilöiden valossa juoruamisessa on jotain ylimääräistä hohtoa? Glögiä muumimukeista, Lucia-pullia ja piparkakkuja. Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka tekevät kodin. Vielä kun sataisi jotain muutakin kuin ällömärkää lumisohjoa. Jingle Bells kuulostaisi ehkä vielä paremmalta.



Yksi tuikku päätti sammua, kun Hellu niisti nenänsä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tähtitaivas on tulikärpästen kakkaa mustalla pohjalla


Joo. Tänään mulla ei liene juuri muuta sanottavaa kuin mitä otsikossa lukee. Kurjaa mutta totta. 

Eläminen on tässä puolitoista viikkoa ennen joululomaa vähän tällaista konttaamista, ellen sanoisi jopa ryömimistä. Ajatukset ovat riisipuuroa, luumukiisseliä ja kanelia, ja jännittävintä on ehkäpä se että en tiedä mihin ne ovat kadonneet... Huomenna on mitä luultavimmin pakko mennä kirjastoon etsimään niitä. Jos vaikka filosofian tenttikirjan sivujen välistä löytyisi jotain muutakin kuin lauserakennemonstereita?

Nukkumaan.

PS. Uskon vahvasti, että Rory Gilmore varasti mun ahkeruuden ja motivaation.